Kiire löhöämään! Kiire välitunnille! Kiire hengaamaan!

Kesti taas yllättäen jonkin aikaa tämän postaaminen, mutta tässä tämä taas on. Kolumnini vanhalta foorumilta, kirjoitettu ennen syyslomaa vuonna 2007.

Ihmisillä tuntuu olevan nykyään niin kamala kiire. Enkä tarkoita nyt pelkästään työelämässä ahertavia aikuisia. Me nuoretkin alamme olla (lue: olemme) hätäisiä.

Otetaas esimerkki, joka pätee jokseenkin ainakin omaan luokkaani. Keskellä koulupäivää on vaikkapa englannin tunti. Sen jälkeen ei päästäisi vielä kotiin, heti sen jälkeen ei olisi edes ruokailua. Siitä huolimatta ainakin puolet luokasta, pojat eritoten, alkavat tunnin puolivälin jälkeen keikkua tuoleissaan ja ehkä jopa kysellä säännöllisin väliajoin:
”Eikö me voitaisi mennä jo?”
”Päästäisikö me viittä/ kymmentä/ viittätoista minuuttia aikaisemmin?”
”Ai ei vai? Miks?”
Jos tunnilla on tehtäviä tehtävänä, ne hutaistaan puolihuolimattomasti, ja jos läksyt annetaan ennen tunnin loppua, nekin tehdään nopeasti ja vain puolella aivopuoliskokapasiteetilla. Ja sitten, kun vihdoin päästään menemään, kaikki edellä mainitut ovat jo olleet puolisen minuuttia valmiustilassa ja ampaisevat heti tilaisuuden tullen ovesta ulos.

Mistä moinen hoppu? Eihän me oltaisi kuitenkaan päästy kuin käytävälle odottamaan seuraavan tunnin alkua aina tylsistymiseen saakka. Kaiken lisäksi hätäilijöiden tuntitarkkaavaisuus kärsi, kun he keskittivät ajatuksensa vain mankumiseen ja kellon seuraamiseen. Jatkuva tunnin keskeytys saattaa jopa haitata muiden työskentelyä.

Entäs sitten se tunti, jonka jälkeen päästään kotiin? Ei mitään rajaa. Täsmälleen samanlaista menoa kuin edellä mainitulla enkun tunnilla, ellei vielä enemmän hulinaa. Aivan kuin puolella pojista ja osalla tytöistäkin olisi oikeasti ADHD tai joku muu tarkkaavaisuushäiriö. Tunnin päätyttyä melkeinpä suhahdetaan kotiin, todennäköisesti vielä sohvan pohjalle televisiota tölläämään.

Mielestäni tuon kaltainen hätäily ja kiirehtiminen on ihan turhaa. Mitä niin kiireistä tekemistä yläkoulun viiden minuutin kestoisilla välitunneilla on, että tauolle pitäisi kiirehtiä? Läksyjäkö? Joo just. Ne olisi ehkä kuitenkin kannattanut tehdä edellisenä päivänä. Toisten kanssa hengailemista? Hei pikkuiset, pitemmät välitunnit esimerkiksi ruokailun jälkeen ovat seurustelua varten. Ihan saman kysymyksen voisi esittää, kun kiirehditään kotiin tyhjää toimittamaan.

No, on sitä ihan sallittaviakin kiireitä olemassa. Minkäs esimerkiksi sille mahtaa, että haluaa harrastaa kaikenlaista viitenä iltana viikossa, eikä sen vuoksi ole paljoa aikaa vaikkapa kavereiden tapailuun? Harrastuksien takia saattaa joskus olla kiire kotiin ja sitten harjoituksiin. Ja jos kotona on jotain muutakin tekemistä kuin television turhien ohjelmien (esimerkiksi mainos-TV:n) katselu, niin mikäs siinä.

Silti herää kysymys: miksi heillä on niin kiire kotiin laiskottelemaan? Tuossa edellä olevassa lauseessa ei ole järkeä, mutta olen yrittänyt miettiä asiaa heidän kannaltaan. Olen kehitellyt pari teoriaa:

1. Ehkä myös heidän vanhempansa ovat kiireisiä, ja he tiedostamattomasti matkivat heitä.

2. Ehkä he vain ovat niin laiskoja, että vetävät kaiken mahdollisimman nopeasti ja helposti, että pääsisivät taas nukkumaan.

3. Tai ehkä heillä ihan oikeasti ON jotain tekemistä kotona.

Kuten huomaatte, minulla on liikaa mielikuvitusta (tai liian vähän), mutta noissa kahdessa viimeisessä kohdassa on järkeä. Ja ensimmäisen voin perustella sillä, että vaikka vihaisimme vanhempiamme emmekä haluaisi tietoisesti missään nimessä tulla heidän kaltaisikseen, otamme silti heistä alitajuisesti mallia. Olen jostain lukenut.

Olen noista huolimatta sitä mieltä, että kiire tyhjää toimittamaan on turha kiire. Onneksi nyt he kaikki pääsevät vähäksi aikaa irti kiireistä eivätkä toivon mukaan stressaa liikaa, kun on syysloma. Pääsen minäkin, oikeasti kiireinen ihminen, nauttimaan kiireettömyydestä.

Damarë