Joo, edellisestä postista sen verran on muuttunut, että laitetaan nyt uudestaan jotain vähäsen~
Kaikkein helpoiten ainakin nykyään menevät hurt/comfort tekstit. Rakastan romantiikkaa ja draamaa muutenkin todella paljon, mutten kuitenkaan aina tykkää pitää sitä vain pelkästään fluffyn tasoisena epämääräisenä räpellyksenä - paitsi hyvin usein randomslashtekstien kanssa, johon sen aina jotenkin ihmeellisesti saan sopimaan.
Mutta muuten melkein kaiken muun vähänkään pidemmän romantiikkatekstin kanssa menen ja sovittelen sinne synkempiä teemoja ja hurt/comfortia sekaan. Aikaisemmin oikeastaan noista neljästä yllä mainitusta ei mikään muu kuin draama mennyt, ja sekin sitten tunki joukkoon kaikkea kuolemaa ja muuta ihmeellistä sotkua, mikä ei sopinut melkein mihinkään millään tavalla.
Draama, romantiikka, fluffy ja kevyet slashtekstit on ainakin omasta mielestä tällä hetkellä ne, mitkä onnistuvat kaikkein parhaiten jopa niin, että itsekin olen edes jossain määrin tyytyväinen lopputulokseen.
Angstista olen pikkuhiljaa alkanut luopumaan plus kovemman tason PWP -tekstit alkavat menettämään suosiotaan meikäläisen silmissä, enkä siksi ole niiden tyyleille niin omistautunut ja osaava kuin ehkä joskus ennen olin. Tosin PWP'kin rajoittui siinä sitten yleensä vain johonkin tylsään, antitapahtumarikkaaseen miekkosten väliseen pikapanoon.
Kauhua en ole koskaan osannut kirjoittaa... Huumoria oikeastaan vielä vähemmän. Joskus saan jotain kaksimielisiä reploja johonkin itseään repeilyttämään tungettua, mutta siihen sekin jää. Tarkoitus olisi tosin tätäkin treenata tulevan multicrossover -tekstin myötä.
Tai no, mikä tahansa teksti, joka vaatii suoraa kerrontaa, ei onnistu. Olen kuvailijatyyppiä! Tykkään kertoa yksityiskohtaisesti ihmisten ajatukset, tunteet, ympäristön, maun, tuoksun, ihan kaiken, joten mikään sellainen, missä pitäisi aika suoraan kertoa, mitä tapahtuu, ei lukeudu vahvuuksiini.
Tähän asti luulin olevani yksin kaikkien näiden kuvailujen kanssa, mutta hienoa että asiaan panostavat muutkin. <3 Itsekään osaa ollenkaan tekstiä kirjoittaa, mikäli siinä ei ole mukana edes jonkun näköistä kuvailua - kaikki pitää vetää pikkutarkasti aina viimeistä piirua myöten, oli kyse sitten tavallisesta kahvikupista tai ihmisen silmien väristä tai äänensävystä. Kuvailu on ollut jo ties kuinka pitkään kaikki kaikessa meikäläisen kirjoittamisessa, kun joskus nuorempana tuli tehtyä liikaakin tekstejä ilman minkäänlaista kuvailua, myöhemmin täytyi sitten itseä ottaa niskasta kiinni ja sitten se kuvailu paisui pääasiaksi kaikessa.. Itselläni ainakin jokaisessa tekstissä on tarkoitus saada oma näkemys viimeistä piirua jokaisen lukijan mieleen. Suora kerronta ei ole koskaan ollut vahvuuksiani.. Tai ainakaan silloin tekstistä ei tule läheskään yhtä mieluista, kuin kuvailun kanssa.
Toinen asia, mikä tuota vähän kaataa, on se, jos vaihdan kieltä kirjoittaessa. Yritin muutama päivä takaperin aloittaa fanfictionia englanniksi, mutta koko teksti oli niin ei-minua - en vaan osaa kirjoittaa sitä samalla lailla kuin suomeksi, kuvailut kaatuvat joka paikkaan ja tekstistä tulee suhteellisen jäykkää. Toki senkin tekemällä oppisi, mutta minulta veisi iäisyyden. Jatkan treenejä kunhan olen valmis taas uuteen yritykseen.
Minusta juuri ficcien vika on se, että aika usein ne toistavat toisiaan. Tykkään siitä, jos kirjoittaja ihan tosissaan uskaltaa kokeilla erilaisia juttuja ja kirjoittaa ylös niitä kummallisimpiakin ajatuksia. Olen huomannut omalla kohdallani ihan toimivaksi keinoksi sen, että en sensuroi itseäni kirjoitusvaiheessa. Vasta korjaillessani valmista tekstiä saatan ottaa pois jotain epäolennaista tai harvoissa tapauksissa jotakin sellaista, jonka ajattelen liian kummalliseksi.
Kyllä. Ja mikäli itsekään on vähääkään ficcari, niin pian sitä huomaa kirjoittavansa itsekin vain suurimmilta osin samoilla parituksilla ja lähtevänsä kierrättämään vähän muutettuna jo jostain aikaisemmin luettuja ideoita. Se on paha, sillä jokaisen pitäisi näyttää enemmän sitä yksilöllistä kirjoittajan puolta, eikä vain sitä minkä on osittain kopioinut muilta. Toki jos siitä saa jonkin aivan omalaatuisen idean etc., niin ei siinä sitten mitään, mutta mikäli liika lukeminen menee pelkkään kopioimiseen tai muuhun vastaavaan, niin sitten sei ole hyvä. Ei ollenkaan.
